I went for a walk this afternoon. The rocks were slippery and the sea ice wet and making sounds of weakness. An eagle circled back and forth above the pines. Still a little snow and ice, but not much. There was this thought that kept my mind busy while I walked. My father said earlier on the phone that one of his cats mostly just sleeps day in and day out, she´s become an old lady.Much of this obsession with animals and human power over them, that I still haven´t talked much about, has to do with how we end the lives of animals. Earlier the approach that showed respect for the soul of the living creature involved ceremonys or rituals for the soul of the dead or dying being. Those ceremonys are gone in most modern cultures today, and we tend to treat meat in the same way as we treat all other materia. Today most of the killing, in particular the kind that is done for food factorys, is something that is supposed to be as quick and easy as possible.
Now, I wonder if I can speculate about what meaning it could have that we, both animals and humans, usually die slowly when we die of age or illness. Today, during my walk, dreams as phenomenon appeared in the thought. I´ve been watching the cats and dogs dreaming many times, and sometimes (accidentally) disturbed them in the middle of the dream. The reactions are comperable to the reactions of a human when one suddenly is taken out of a dream. My experience is that our dreams become all the more confusing, bizarre and complicated when we are sick, injured or in some other way out of balance. Are the dreams a process? Do they prepare us for something? Do beings that are dying dream a lot? What happens when we, or owls, wolfs or frogs suddenly cut the life of another being? Fatal accidents also lack the preparing for death. Does it mean anything?
1 comment:
Tänne kun kukaan ei ole uskaltanut mitään sanoa ja on vapaata tilaa ja puhe unista, niin ajattelin kertoa eräästä taannoin näkemästäni unesta! Kyse ei liene mistään sen suuremmasta kriisistä, sairaudesta tai tasapainottomuuden tilasta, mutta toimii hassuna tarinana! :D
Näin siis unta, että olin aikoja sitten sopinut ystävän kanssa, että mennään teatteriin! Muutaman kerran olin muistuttanutkin häntä ajankohdasta, ettei vaan pääsisi unohtumaan! Mutta mitä tapahtuikaan!? MINÄ olin se, joka unohti! :O Teatteri alkoi klo 19.00 ja noin klo 23 aikaan välähti päässä ja alkoi melkein henki salpautua, kun tajusi mikä moka oli tapahtunut! En kertakaikkiaan uskonut pystyväni enää ikinä samaan ystäväni luottamusta takaisin, kun tällainen pääsi tapahtumaan! Ajattelin kuitenkin, että jotain on tehtävä, eikä annettava vain olla ja pyysin toista ystävääni heittämään minut sovitulle treffipaikalle, joka oli joku Ettan niminen baari Turussa. Meinasin että pieni toivo ehkä on, että ystäväni saattaisi vielä odotella siellä, vaikka sovittu aika oli ylittynyt jo viidellä tunnilla ja teatteritkin olivat jo ehtineet lopua aikoja sitten. En tiennyt mitä voisin yrittää sanoa, mutta ajattelin että olisi ainakin kohteliasta ilmoittautua, eikä vain kadota loppuiäksi... Jostain syystä sitten olikin niin, että ystäväni odotteli vielä siellä. Varmaankin ihan vain siksi, että arvasi minun jossain vaiheessa iltaa muistavan ja tulisin sinne ja pääsisi antamaan haukut! :D Ja kyllä vastaanotto olikin todella viileänpiikittelevän inhottava ja syystäkin! :D Tajuttuani, että tästä kuopasta ei enää nousta, niin aloin heräämään :) Ja voitte varmaan kuvitella miten helpottunut tunne oli huomata kaiken olleen silkkaa unta ja ettei mitään vahinkoa ollutkaan tapahtunut! ;)
Ja nyt kohti uusia unia! Toivottavasti ovat vähemmän ahdistavia ensi kerralla! :)
Post a Comment