Just shortly before night takes over...
Today one of the youngsters I get to borrow during the days sighed and said; "I´m so tired of saving the world. Can´t we do something else for a change?"
We just got an answer from the minister of the environment that we wrote a few weeks ago. In the classes for biology and geography there has been one environmental problem after another that we have tried to understand and come up with a solution for. Too many crises. And I see that the disasters that the western civilisation has built up are now thrown in the arms of the young generation. It rolls over them through every media, and it probably just makes them numb. Ok, but my intention was for once not to point out all the problems.
After young J said he was tired of saving the world I realised we have to work the other way around. Through learning to stop and give beauty time one probably saves the world a little. We all influence each other in so many ways, and especially when one has the ability to share what´s amazing and untamed in this world he or she plants a seed than can become a garden. All of you that are out there somewhere sharing what you feel is the good and beautiful of this life - I think you´re doing an oh so important job.
Tomorrow we´ll start the day on the island in the Baltic by taking a walk in the forest without analyses or reports. And guess what, fellows. The tussilagos already adorn the edge of the ditch.
Have a wonderful day!
16 comments:
Hi Sara,
I know you are doing a great job, in fact I can hardly imagine any one that I would have teaching my children, about these issue, than you. So keep up the good work and spirit. Naturally from time to time one just gets fed up with it all, hell I do that myself, so I can understand this youngster. I think the most important thing we can teach the next generation is to be responsible for their actions.
Don´t fell bad about wanting material things, buy them and be aware of the damage to the enviroment that production of these items causes. So take care of your material things so we only have to produce as little as possible. Teach our children to listen to their hearts and not fancy sellers and commercials on tv or to their friends that have been listing to fancy commercials.
Well better get something to eat.
WalkWeel vakre, Jan
Syksyllä tulin myös ajatelleeksi, että kauhean pessimistinen on tämä median antama kuva tulevaisuudesta... Kokoajan toitotettaan miten ilmasto lämpenee ja napajäätiköt sulaa ja vedet nousee ja hurrikaanit lisääntyy ja vaikka mitä. Koko elämä TUNTUU nykyään olevan jotenkin väistämätöntä maailmanloppua vastaan kamppailua! Silloin kun me synnyimme, niin ei media ollut yhtä sellainen... -Voin kuvitella, miltä lapsesta tuntuu varttua tälaiseen alusta asti tuhoutuvan tuntuiseen maailmaan! Tietysti on hyvä, että saastuttamisesta puhutaan, jotta ihmiset ovat asiasta tietoisia, mutta ei tällainen liiallinenkaan paasaaminen varmaankaan ole hyväksi mielenterveydelle!? Minusta pitäisi kertoa enemmän hyviä uutisia ja mitä hyvää on kyetty tekemään ilmaston hyväksi! Minusta se kannustaisi yrittämäänkin enemmän, kun kuulisi enemmän tuloksista! Ei mitään hommaa huvita tehdä, jos lopputulos menee kuitenkin persiilleen!
Tuotanoin, tuumin lisää mediajuttuja... Esim. WTC-iskua olisi tuskin tapahtunut, jos ei olisi ollut mediaa! Mitä järkeä olisi ollut lentää päin pilvenpiirtäjää, jos tieto olisi levinnyt pelkällä puskaradiolla lähiseuduille? Mielestäni kaikenlaisten terroritekojen ja muiden mellakoiden elinehto on se, että tieto kirii ympäri maailmaa ja syntyy globaali hysteria! Siihen varmaankin terroristit pyrkii, kuten kaikenlaiset maan sisäiset verotoimistojen pelottelijatkin!
Mitäs luulette myös siitä, että olisiko tätä nykypäivän saasteongelmaa, jos ei olisi näin tehokkaita tietoliikenneyhteyksiä? Ilman niitä ei varmastikaan liikkuisi raha kuten nykyään, joka taas saa ihmiset hulluiksi ja itsekkäiksi rikkauksien tavoittelijoiksi! Ilman tietoyhteyksiä ei olisi tällaista turhakkeiden ulkomaankauppaa, kun ei tiedettäisi montako vesipullollista pitäisi rahdata Puolasta Suomeen! (ja niin oikeasti tehdään!) Ennenvanhaan, kun tieto ei kulkenut, niin oli pakko elää sillä mitä ympäriltä sai. Ei voinnut ostaa korealaisia vaatteita, vaan ne tehtiin itse pellavasta ja villasta... Ja ellei ollut omia lampaita, niin voi vaikka vaihtaa kyhäämänsä pajukorin naapurin kanssa kasaan villaa! Nämä esimerkit nyt sopivat täkäläisiin olosuhteisiin, mutta muualla jotain muuta... Toivottavasti ymmärrätte pointtini jo!? Eikä media/tietoliikenneyhteyksissä sinänsä ole mitään pahaa, mutta kun tämä ihmiskunta -tietoliikenneyhteyksien ansiosta jonkinlaiseksi globaaliksi "eliöksi" muodostunut juttu, käyttää yhteyksiä vääriin tarkoituksiin! Maailmanlaajuisilla tietoyhteyksillä voisi hyvin yhdistää kaikki puhaltamaan samaan hiileen jotain hyvää yhteistä tarkoitusta varten, mutta sitä ennen pitäisi jokaisesta kitkeä pois ahneus ja itsekäs rahanhimo!
...eins og talad út úr mínu hjarta. Takk fyrir sídast mín yndislega Sara. Kv. Hildur Hardar.
we spend an awful lot of time trying to save things...a buddhist proverb tells us that the earth is hard and our feet are soft...it would be impossible to cover the earth in leather to make our journey through life more comfortable...what can we do? We can try to cover each individual foot, one at a time
cheers my friend...I hope there is somewhere we can enjoy a beer this summer when I'm over your way
john
Melkein jo ajttelin ruveta kommentoimaan, mutta nyt toteankin etten jaksa enää valvoa. Uusi yritys huomenna.
I´m almost writing, but I´m not.
Menin taas hyvinkin mieleenpainuvan haastattelun jälkeen metsään kasaamaan ajatuksiani...
Siellä taas tuli muutakin mieleen ja mm. se, että ennen kun ei ollut mediaa, niin ihmiset kuulivat vain paikallisista kauheuksista. Onhan aina tapeltu, sodittu, kidutettu ja älämölöity, mutta niistä ei ikinä pahemmin kuultu! Vain jos omassa kylässä tehtiin pahaa, niin se järkytti! Nykyään korviin kantautuu kauheuksia ympäri maailmaa ja kyllähän siitä hirveän iso pahuuden taakka tulee yksilölle käsiteltäväksi! Ei ihminen kai osaa arjessa ajatella, että pahat asiat tapahtuvat kaukana toisistaan ja uutiset saavat sen maistumaan tiivisteeltä laihan mehun sijasta! Ja erityisesti lapsille voi olla vaikeaa, kun ei vielä ole kypsynyt ajattelemaan "aikuisten" asioita omalla päällä!
En tiedä onko tuo ajatukseni ihan hupsu, mutta tuli silti mieleen! :P
No new blog? I sail half way across the world and back again and come back to find that you havent bloged? Well, I know you are busy, and doing important work, so Ill forgive you ;)
Fyrirgefdu Aevar. Me being busy is not necessarily true, but it is official... ;)
The weather and this life has been too good to sit by the computer. Bathing in sun, exploring all small paths with the mommo-bike, drinking wine, dancing, breaking my ankle and then learning to walk and cycle on crutches,and yes - also a pile of bureaucracy has kept me away from here. The night between monday and tuesday I slept in the polarbears sleepingbag under the starsky in my garden, and last night in fluff in a hotel in Mariehamn. Fantastic to feel the huge difference. There´s no doubt about me prefering the garden...
Niinpä niin, Klasu. Tapahtuuhan sitä itse kullekin että pysähtyy miettimään miksi ihmeessä tekee mitä tekee. Niin varmaan on tehty kautta aikojen, ja ihmiskäsitys on saanut tönäisyn uuteen suuntaan kun haaksirikko on väistämätön.
Liekö mahdollista kitkeä jokaisesta ihmisestä pois ahneus ja itsekkyys? Ja kuka päättää mikä on se määränpää jota kohti tulisi kulkea? Ajattelen esimerkiksi niitä tiedemiehiä jotka innolla esittelevät ajatusta siitä miten ihminen kehittyy joksikin jonka fyysinen muoto muuttuu radikaalisti ja jonka elämä siirtyy avaruuteen. Heitä kuunnellessa tämä planeetta tuntuu jo kuolleelta ja kuopatulta vaiheelta, joka on vain palvellut etappina älyn kehityksessä.
Hildur min, tack själv! Ditt sällskap var solsken och rent guld. Kom igen, (nästan) när som helst! Och du, så många örnar nu varje dag ovanför byn. Hoppas de hittar till dig.
Jan and John, wise words. A third clear-sighted man said that we can only take responsibility of our own actions, live as we believe. If we truly do that, the world changes, - somewhere and somehow.
I´ll have to go and keep my bed company. But o-oh how very many little seedlings have greeted the light and life on my windowsill! Fantastic! And yesterday the first cranes flew over. Kossar og knús, S.
What? You broke your ankle?? While dancing? How long will you have to stay on crutches? You also have to learn how to dance on crutches before the end of may, if you still need them that is.
Kära Sara! Have been quiet for a long time, ´cause there are not enough hours in my day to sit down, read and think...Ain´t it awful. Last weeks have been busy at the workshop, visiting groups every day. Children, youngsters, adults, handicapped persons too (who I´ve been especially waiting for!)Nice, but no time for beeing outdoors. At all. Sometimes my workshop´s like a golden cage where you can see the sun from the huge windows, but you´re not allowed to go out or take your students out. I´ve also started dreaming about moving. I´m so bored with the city, dust, traffic and rush. Anyone else having these kinds of feelings? Sara you and your yougsters are definately happy people, for you are able to stay in a peaceful environment and near the nature. The good life starts with the smallest things. Today I have been educated by a totally blind person about how to confront and work with people with no sight. Totally another world, you can imagine. And our teacher was so shiny, happy and content with her part of beeing blonde and blind (as she described herself, laughing...)person. I think I have a long way to go. - Veera
Heips! Onpa ollut pitkään kaunista! Varmaan sielläkin!? :) Miten olet hyödyntänyt kauniin ilman?
On tuntunut hirveältä tehdä muka pakollisia tietokonepuuhia tällaisina päivinä! Ulkona on haahkat ja aliit ruvenneet protkottamaan ja laulelemaan :) Tänään onneksi jo vähän tuulee, niin ei ole huippu kaunista, vaan pelkästään kaunista! Nyt tuntuu siis hieman paremmalta istua sisällä vastaamassa vaikkapa mökkisähköposteihin! Tuumailen myös, että jos joskus menen naimisiin, niin antaisinko uudelle perheelleni häälahjaksi sähköpostista luopumisen!? On se mukavaa, mutta ihmeen paljon aikaa vievää! Nettiähän voisi pitää suurena tietosanakirjana ilman sähköpostiakin! :)
Kauniina päivinä puuhastellessa ei tule myöskään ajateltua niin paljon maailman tarkoituksia ja epäkohtia, kuin nyt tässä viime aikoina on tullut ihmeteltyä. Jopa siitäkin, että ei ajattele niin paljon, niin tulee asioita mieleen! -Onko siinä mitään järkeä muka miettiä miten pitäisi olla ja kuka tekee väärin ja kuka oikein? Juuri niin kuin Sara kysyit, kuka sen voi muka määritellä mikä on määränpää!? Jumalako? Tiedemiehet? Ehkä on kuitenkin vain paras elää itselleen ja tehdä niinkuin omasta mielestä on oikein! Vaikea se on kai muutta toisella puolella maapalloa olevien ihmisten mielipiteitä, jotka myöskin tekevät mielestänsä oikein! Miksi vastustaa ja hukata elämänsä johonkin kamppailuun, joka ei kuitenkaan sanottavasti johda mihinkään? Saastutamme ja kulutamme, mutta ehkä sekin on osa jotain evoluutiota, jonka luontoäiti on kasvattanut ja lopulta kitkee kovallakin kädellä pois, jos koko ekosysteemin tasapaino ei sitä siedä!?
Esitin nyt vain tällaisen näkemyksen ja kysyn onko se ihan hullu? :)
Tuntuu muuten välillä epäreilulta asua täällä syrjässä ja rauhassa omalla maalla ja omalla kiireettömällä aikataululla, kun ympärillä on niin paljon kärsiviä, jotka eivät edes voi tilanteellensa mitään :( Mutta ehkä pitää vain ajatella olevansa onnekas ja nauttia siitä? Tuntuu vain itsekkäältä välillä...
Sainpa tänään mainion tarinan ja on ihan pakko jakaa tänne ja kaikille muille tutuille! :)
_________________________________
VASTA HAUSKUUS ALKAA
Kalastajavene rantautui pienen meksikolais kylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. ”Ei kovinkaan kauan”, meksikolainen vastasi.
”Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?” kysyi amerikkalainen. Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: ”Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?”
”Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä.”
Amerikkalainen keskeytti: ”Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isomman veneen. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jolloin voit ostaa toisen ja kolmannen ja näin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita. Sen sijaan, että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella suoraan jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon. Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi.”
”Miten kauan siihen menisi?” kysyi meksikolainen.
”Ehkä joku 20-25 vuotta” vastasi amerikkalainen.
”Ja sitten?”
”Siitä vasta varsinainen hauskuus alkaa” , vastasi amerikkalainen. ”Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia.”
”Miljoonia? Entäs sen jälkeen?”
”Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vähän vaikka kitaraa.”
Tony Gladstone
__________________________________
Niinpä! Sama lopputulos, mutta kummallakohan tavalla sen saavuttaa onnellisemmin? ;)
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Klasu
Yes, sleeping outside is always best...
Life in the Icelandic countryside is good for this polarbear. Simple things become precious. Glad to hear your dancing has improved. Rest well, sara mín.
Veera kuulehan, tänne saareen kyllä mahtuu mainiosti jos on muutto ajatuksissa! Koulun pihalla lapset mönkivät katajoiden seassa piirtämässä, ja kotkat huutavat yläpuolella. Juuri tämä aika vuodesta on täällä puhdasta kultaa. Mutta piirit ovat vähän pienemmät... Ja kansa ehkä homogenisempaa.
Asiallinen tarina, Klasu! Olisi hyvä muistutus oravanpyörässä kärsiville.
Harmony and irony - sounds like your life´s on a good track, David. But the ankle broke before the dance, which indeed led to improved crutch-dancing.
If you need any tomato seedlings, just shout. I got a bit enthusiastic...
Hej Sara,
kuulin Jyrkiltä että jalkasi leikattiin. Miten se voi nyt? Vastaukseksi kuukausi sitten mainitsemaasi muuttoajatukseen saarelle sanon, että olisipa ihanaa. Ensi kesänä olemme tulossa veljen, Veeran ja Saagan kanssa sinua tapaamaan. Saavat ehkä kantaa mut pois sieltä... Eikä kesään ole onneksi enää pitkä matka. Meidän talomme on nyt keskustan lisäksi myös julkisivuremontissa. Ikkunat saamme avata seuraavan kerran lokakuussa. Can you believe it?!? Hali, Veera
Post a Comment