10 years ago I enjoyed shooting with a miniature rifle. I remember us drawing people and animals on cardboard, and then trying to hit them from 50 m or 100 or whatever it was. We used to practise behind the greenhouse, and the echo of the shots bounced back from the hills further away. There was a feeling of power and masculinity, and it felt good. Surprisingly I even did well in a shooting competition. Well ok, we weren´t that many in the womens class, but anyway... But I never felt like trying this on living creatures, so the charm of firing slowly faded away. Nowadays it´s highly unlikely that I would ever hit anything. Quite recently I´ve had to accept how much I suck at throwing snowballs...
But this with the feeling of power was what I wanted to mention. In many cases it´s the opposite of fear. You have control and strength. This can be physical or something completely different. There was lots of people with fear in "the Passion of the Christ" that I saw last night. Fear of the unknown. And I see it in the children in my work. Anger in fear of changes.
While I walked in the forest today I thought about religion. On one hand, we´re free to find our own truth today. The chains of forced religion are gone in big parts of the world. On the other hand, - there´s loads of people suffering from depression, loneliness or lack of meaning in life. We desperately build constructions that keep us safe from natures way, may it then be by shopping, drinking, organising or whatever manic hobbies, perversions or ways we have. Life is too big and complex to handle. Inside a religion we always have something to fall back on, - "It must be Gods will." Without "Gods will" life just becomes bigger in proportion to me, and it frightens. No control, no power.
Back to the forest. I met a moose-family. As the wind came from their direction, they didn´t notice me, and I could watch them for quite a while. As I stood there I came to think of something that Klaus the Whaling historian said after his lecture (that ended in revolt) last summer. With his words: ..."killing a whale is amazing. It might be more fantastic than seeing your own child be born. There´s an awe that everyone on board feels..." Interesting was how many emotions fitted inside the same walls that evening in july. I would say I recognised fear, anger and power, but also a mixture of these in something that looked like a religion. Fascinating human beeing.What strange forms our struggle takes...
5 comments:
Terveissii saunast!
Minä täällä taas mesoan, niin kuin arvata saattoi!
Mutta tuo uskontojutska... Itsekin olen miettinyt vastaavaa... -Hädän hetkellä tuntuu turvallisemmalta uskoa ja ajatella, että jokin ylempi ohjaa ja tälläkin täytyy olla jonkun muun antama merkitys! Mutta kun tiede etenee ja ihmiskunta ymmärtää kokoajan asioita paremmin, niin joltain yliluonnolliselta katoaa pohja! (Sopii taas hyvin siihen hyttysajatukseen, että lisääkö tieto tuskaa!) Asiat, joita ennen pidettiin noituutena, niin tänä päivänä tiede osaa selittää ne niin, että jokainen Mattimeikäläinen ymmärtää miksi on näin. Ennen taas, kun nämä asiat olivat noituutta ja yliluonnollista, niin myös Jumalan olemassa olo pystyi olemaan helpommin faktaa! Nykyään ollaan taas tultu siihen pisteeseen, että kun tiede on osannut selittää yhä useampia asioita, niin uskomme että myös ne jäljellä olevat ihmeellisyydet osataan pian selittää yliluonnollisuuden sijasta tieteen keinoin! Tämä varmasti lisää ahdistusta, kun tajuaa ettei olemassa olollamme ole mitään biologista suurempaa tarkoitusta! Ja ettei olekaan Jumalaa, mihin voi aina turvautua, kun tuntuu pahalta.
Ehkä kuitenkin on hyväksi silti säilyttää hieman uskoa johonkin "ohjaajaan", vaikka tiede osaisi senkin selittää joskus! :) Ja vaikkapa varasuunnitelmana on hyvä keskittyä siihen, että täällä maan pinnalla onnellisuus ja tarkoitus löytyy siitä, että rinnalla kulkee ihminen, josta kovasti tykkää ja jota haluaa palvoa parhaaksi katsomallaan tavalla! :)
Heippa!
Isäni vei aikoinaan porukan ulkomaisia kollegoja purjehtimaan Helsingin edustalle. Nousi myrsky. Monet hermostuivat, kun eivät olleet tottuneet merenkäyntiin. Mukana ollut muslimi totesi tyynesti: "jos kuolen tänään, se on Allahin tahto".
Toisaalta, vastuun siirtäminen omista käsistä jumalolennolle mahdollistaa monet maailman kauheudet, kuten itsemurhapommitukset - "olen Jumalan välikappale".
Kunpa osaisimme nähdä kasvot vastapäätä, niin omat kuin vihollisetkin, veljenä ja sisarena.
Klasu. Siitä syntyy aina pieni sisäinen juhla, kun tiede toteaa että tiede onkin aliarvioinut ilmiön, joka taas lykätään "ylilonnollisen" valokeilaan. (ajattelen esim. kasvien "tunteita") Ajatus siitä että luonnontieteet tutkivat leijonan häntää, mutta eivät leijonaa itsessään on sinänsä ihan kiinnostava.
Saila, hei! Mainiota että liityit leikkiin. Jotain samaa kai oli ajassa jossa sairaudet vielä riehuivat, ja jossa kulttuurikin määritteli elämän arvon eri tavalla. Tässä hetkessä, ja tälle hetkelle elämisellä on kai puolensa.
On vaikea ymmärtää että niin suuret väkijoukot taistelevat toisiaan vastaan vihalla joka nousee uskosta. Miten ristiriidan näkemisen, ja ymmärtämisen, voi aina vain välttää?
Foxfox hauhau!
Tänään on ollut kaunista! Paljon väkeä saarella ja hauskoja juttuja! Kaikesta tästä on pää jäännyt ihan pihalle, enkä jaksa pähkäillä suuria! Ajattelin vain kertoa, että olen nähnyt kevään ensimmäisen kyyn, leppäkertun ja kasan kärpäsiä! Eräs herra roikotti kyytä hännästä ja se sihisi harmissaan, kun ei saannut heräillä rauhassa, hih! :D Mahtoikohan mennä takaisin pehkuihin, kun hereillä oli heti niin levotonta?
Niin ja ketuilla on taas rauha maassa! ;)
Post a Comment