2 months have passed, and the land has stretched to also become roof with the green all around. The grasshoppers have started to comment. So much life, and so much to spoil the senses with. Loads of herbs go straight from the garden into whatever´s for dinner every day. Having these circumstances is just wonderful. And at the same time there´s already a little sorrow for loosing all this in just a few weeks. The melancholic mind hates time these days.
It has finally been raining a little. That takes me back to a day last summer. Polarbear watched the shoreline with his february-coloured eyes as rain fell over Urbania. He talked about his car that he had gotten scrapped, and he said ..."Seeing it was fantastic. Everyone should experience that, the destruction of something valuable..." I wrote it on the back of a receipt, and it fell like a leaf from the space between the pages 68 and 69 a few days ago.
That same day I was baking with my neighbour, and in the evening me and Kalle, age 5, sat in the middle of the annual mosquito family reunion (everyone was there, it seemed) and waited for the rabbits to mate. A mosquito landed on the little fellows hand, and he slowly moved it closer to his face. Carefully and holding his breath he watched the animal as its mouth entered his body and the tiny parts started to turn red of the young human blood. The mosquito was just about to finish dinner, as Kalle lifted his finger and slowly squeezed the fragile insect into pieces. A mosquitos death is usually somewhat trivial, but in the head of the 5 year old something clearly happened. Just when the animal was about to succeed, he used his power. He was thrilled and excited over the squirted blood on his skin. Primitive zeal, - at this point in life still very spontaneous and utter.
There was a bit of the same enthusiasm in another local child when he described to me how he had caught a frog, rolled toilet paper around its trunk, lit it on fire and let the animal try to jump out of his burning suit. Most children get punished or taught not to do things like this, and grow out of it. Others have their perversions troughout life.
A whaling historian held a lecture in Húsavík last year, but he never got to finish his speach before he was stopped for his way to express himself. After the audience had left he said to a couple of us that stayed: "...Killing a whale is amazing. It might be more fantastic than seeing your own child be born. There´s an awe that everyone on board feels"...
He also felt that what we (in this case the ones working with conservation of whales) did to whale hunters (as a part of culture) was comparable to what the germans did to the jews.
Ethics. What a multi-faceted term. Is it an agreement to learn, or an unity to find?
20 comments:
Hoo!
Vihdoin uutta. Ajattelinkin itse alkaa lisätä vettä myllyyn keksimällä jutunaiheita, jottei mylly kuivu kokoon. Virkeät mielet etsivät virinää, ja jos ei sitä kuulu, niin alkavat etsiä sitä muualta. Paineita, paineita Sara...!
Niin, kesän paras hetki on silloin kun siitä ei vielä ole kulunut sekuntiakaan. Niin kuin lomani, joka alkaa keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna alkaa negatiivinen lomanloppukello, positiivisen loman antikellon vastakohta, raksuttaa aikaansa. Jokaista nautinnollista hetkeä varjostaa tuo jatkuva tikitys. Voi kauheutta!
Oikeasti, se ahdistaa jo nyt, vaikka ei edes ole vielä aloittanut. Oravanpyörässä ollaan. Aion hypätä, mutta siitä lisää myöhemmin.
Hihii! -Minäkin olen ajatellut samoin, että pitäisiköhän myllyä jotenkin käynnistellä.. Kivaa Saila, kun tulit mukaan talkoisiin! :)
Hirviän nopiasti kyllä tämä Suomen kesä kuluu! Tai sitten se vain tuntuu siltä, koska käsitteleehän mieli koko muunkin eletyn elämän enemmän pistemäisenä, kuin vuosikymmenien mittaisena janana... Tiedeklasu pääs muuten taas vauhtiin: Kun puhutaan, että olemme neliulotteisessa maailmassa, jossa on x, y ja z suuntien lisäksi aikasuunta, niin en ole ennen oikein osannut hahmottaa tuota aikasuuntaa kunnolla suhteessa niihin muihin! Mutta toissa iltana luin lehdestä hyvän esimerkin eräästä jutusta ja nyt tajuan! :D Tää nyt menee jo ohi aiheen, mutta innoissaan helposti lipsuu! :P Ja toimiipahan jonkinlaisena aasinsiltana sille, että varastossa on taas pikku kasa Tieteen kuvalehtiä, jos sua Sara kiinnostaa!? :)
Luitko Saila muuten sen Meksikolais kalastaja tarinan, joka löytyy täältä blogikommenteistani? Eiks siinä olekin järkeä?
Hyi hitto mikä sammakkotarina!! :O Tuo penska tarvitsisi kyllä jo koivun niemen herraa! Vähän vastaavaa oli ala-asteella, kun jotkut pojat polttivat muurahaisia polttolasilla! Minua teki moinen kovasti pahaa ja tuli päiväkausiksi surulliseksi :( Myös siitäkin kun jotkut pitivät kärpästen siipien irtirepimisestä! :(
Minäkin olen muuten usein pohtinut tuota etiikaa ja kuka määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin ja muutuuko käsitys kulttuurievoluution myötä!? Uskoisin kuitenkin, että yksikseen olessaan normaalin ihmisen vaisto kieltää kiduttamasta ketään! Mutta ryhmässä jostain ihmeen syystä käytös muuttuu!? Lueppa Milgram-kokeesta! Tässä aika hyvä linkki:
http://en.wikipedia.org/wiki/Milgram_experiment
Hassua miten jotkut muutoin kiltit ovat auktoriteetin paineen alla valmiita tekemään pahoja asioita!...
Jaapajuu. Pieni alakulo on vaivannut (siis ymmärsinkö oikein, että sielläkin??) ja olen yrittänyt hoitaa sitä eräällä jutulla, jonka saat lähipäivinä postissa! Voit sitten viedä lapset kuvistunnilla rannalle ja kerätä materiaalii... :P
Vointeja,
Klasu
Mitä mitä mitä? Pääskysten rauhoittuessa ukaasit rupeavat lentelemään...
Ajaj Saila, tilasi kuulostaa jokseenkin akuutilta. Suosittelen sairaslomaa ja ajatuksen "tulevaisuus on nyt" omaksumista. Halaus ja terveisiä hitaudesta, - S.Rampa.
Klasu, voipi olla että joukossa tyhmyys, raakuus, perversiot tai mikä vain tiivistyy, mutta yhtä lailla kuulee välillä erakoista joiden jäljiltä löytyy kaikenlaista sairasta. Valtaosan käsitys etiikasta määrittelee kai arkielämässä termin merkityksen, mutta valtaosa on vain valtaosa...
Noh, mikä se hyvä aikateoriaesimerkki oli? Säger man a så säger man b! :)
Mmmmm. You remember so much...
I just returned from Auchwitz. I've spent some time trying to understand 'why?'. Human nature is a frightening thing. From where i now sit, i can see the whaling boats in Reykjavik harbour. They remind us all that mankind, despite all he has experienced/suffered/learned, will always be capable of sudden, painful, catastrophic regression.
But it is good to be back in the north. Happy summer days, Sara mín.
Niinpä, valtaosa on vain valtaosa, -miten se menikään: Demokratia on enemmistön diktatuuri!...
Mutta nuo erakot. Ehkä on ihan kilttejäkin erakoita, jotka haluavat olla vain itsekseen, mutta nämä tuhmat erakot ovat pakosta erakoita, koska heitä ei ainakaan haluta joukkoon?
Koitan nyt tarttua b´nkin kimppuun, vaikka simmut ovat aamusta vielä aivan sikkurat, enkä tiiä saako tästä vielä selvää! :D Ja anteeksi, kun en heti kertonut! Ajattelin etten voi ryhtyä niin pitkiä puheita pitämään ohi aiheen! :) Mutta siis tuo aikahan voidaan määritellä lyhyesti vaikka näin: "Fysiikassa perussuure aika (tunnus t) määritellään tapahtumien välisenä etäisyytenä aika-avaruuden neljännellä akselilla." Juuri tuo x, y ja z lisäksi oleva t akseli on siis tuottanut ongelmia hahmottaa muuna kuin vain että kello käy ja thats it! Mutta sitten luin jutun SETI projektista, eli maan ulkopuolisen elämän etsimisurakasta! Kysymys kuului, että miksi kukaan ei anna merkkiä itsestään!? Eräs selitys oli se melko tavallinen, että etäisyydet ovat niin pitkiä. Esimerkiksi maapallolla on ollut radiotoimintaa niin lyhyen ajan, että ympärillemme levinnyt radioaaltomelukupla on ehtinyt edetä "vain" runsaan 100 valovuoden päähän! Eli jos joku on juuri ehtinyt napata meiltä signaalia ja lähettänyt vastauksen takaisin, niin kestää yli sata vuotta perille saapumiseen! Ymmärrettävää on, että tällainen kommunikaatio on melko hankalaa, kun kysymyksen ja vastauksen väli on esim 200 vuotta!
Sitten oli selityksiä, kuten että saattaa olla elämän muotoja, joita me emme osaa edes etsiä ja mieltää elämäksi. Tai se, että jotkut kehittyneet kulttuurit voivat viestiä tavalla, jota me emme ymmärrä! Olisihan esihistorialliselle luolaihmiselle ollut melko turhaa yrittää viestiä radioaalloila! Hän olisi jatkanut puuhiaan tietämättä edes, että joku yrittää ottaa yhteyttä!
Mutta sitten tuli se uusi ja kiehtova selitys! Sitä aina kuvittelee, että kaikki tapahtuu tässä ja nyt yhtäaikaa! Universumi on käsittämättömän suuri x,y ja z akseleilla, mutta myös t eli aika akselilla! Vaikka muukalaisia saattaa olla kaukana pitkin näitä xyz akseleita, niin yhtä hyvinhän niitä on voinnut olla pitkin t akselia, mutta eri kohdassa kuin me olemme! Siksi me emme heistä kuule! Tämä jotenkin avasi mieleni tajuamaan paremmin, että aika on x, y ja z´n lailla eräänlainen etäisyys esineiden ja olentojenkin välillä! :) Toivottavasti osasin selittää niin, että säkin tajusit! :)
Nyt aamutoimiin!
Klasu
Hei!
Kiitos Klasu, miten mielenkiintoista purtavaa ajatuksille! Jukka postitti muuten minulle kertomuksen meksikolaisesta kalastajasta pari kuuukautta sitten, kertoikin sen olevan sinulta peräisin.
Julmuutta esiintyy luonnossakin, mutta se ei ole tahallista. Luonnon julmuudelle löytyy usein tarkoitus, ihmisen julmuuden takana on useimmiten halu todistaa oma mahti.
Eläimistä meidät erottaa moraali ja etiikka. Uskonnosta riippumatta ns. raamatun opit löytyvät jokaisen sydämestä, siellä asustaa tieto siitä, mikä on reilua ja oikein toisia elollisia kohtaan.
Sydäntä olisi kuunneltava ja sen ääntä kunnioitettava, mutta voiko pienen pojan mielessä asustaa moinen buddhalainen viisaus? Houkutus mitellä voimia luonnon haavoittuvuuden kanssa on suuri; ja onneksi se oli kuitenkin vain sammakko.
Tästä voikin siirtyä seuraavaan aiheeseen: onko sammakko tai kärpänen pienuutensa tähden vähemmän arvokas kuin esimerkiksi ihminen tai valas?
Sara, kiitos halista, se tulee aina tarpeeseen. Hali takaisin sinne Kumlingen kuntoutuslaitoksen uumeniin!
Alakuloa on ollut kovasti liikkeellä viime aikoina, lienevätkö planeettojen aspektit epäsuotuisia yllämmme.
Joo, planeetoista alakulo varmasti monesti johtuu! Välillä on varmasti muutakin, mutta planeettoja minäkin usein syyttelen! :D Voisikohan jonkun tähtikartan pohjalta laatia kuloennusteen? Sitten kun on alakuloa tulossa, niin annettaisiin kulovaroitus! :P
Hmm, tuumittaessa nuita eliöiden kokojen suhdetta niiden arvoon ym., niin multa löytyy vielä semmoinen hassu, että on kauhean vaikeaa tappaa puu! Puu tuntuu jotenkin niin elävältä ja siksi on kauhean vaikea pistää saha sellaiseen, joka ei voi edes puolustautua tai paeta!
Sitten kun tuumitaan, että mikä erottaa ihmisen eläimistä ja miten luonnonvalinta kai poikkeuksetta tekee oikeat valinnat, niin minkä ihmeen takia evoluutio on keksinyt tehdä sellaisen virheen, että on anatanut ihmiselle tietoisuuden!!?? Välillä tuntuu, että tietoisuuden vuoksi ihminen vähitellen tuhoaa oman lajinsa, joten miksi luonto on pöhköillyt moisella tavalla?? Noh, ehkä luontokaan ei ole täydellinen, tai sitten tietoisuus ja ihminen onkin luotu ja sen pitää vaan oppia pärjäämään!?
Hei taas ens kertaan!
http://coolest-homemade-costumes.shippony.com/images/professions/mailman/kid-halloween-costume-01.jpg
http://www.oudstehuys.nl/afr_adv/Beeld/livingstone.gif
you see?
Would like to comment more but the Tiger is on the run.
Hi Sara,
fint fint fint att du är tillbaka, och bu att jag missat dig när du vågat dig in till staden.
Back to the topic.
During Midsummer or some days after the great Ukko-party I spent three days with my friends children, both almost one-year-old. They don't speak yet, but understand and interact with the world a great deal already. They cry when they get hurt, but they haven't yet learnt that it hurts when you hit or bite someone else. My question is When do they learn that? and when will they start to hurt on purpose? and when will they learn not to hurt on purpose?
One of the kids already knows to flash a gorgeous smile everytime someone picks up a camera, or when an innocent lady approaches! ;) And he is learning how to push boundaries too; crawling out of the kitchen in two seconds when no-one watches. So he does understand something about cause and effect.
When will he learn and understand his first lesson of ethics?
Opsan, snälla Sara, ta bort de extra kommentarerna som jag i misstag knäppt fram.
puspuss Sara
Hej Sara min vän,
kiitos kauheasti vieraanvaraisuudesta ja retkistä mansikkaisen Kumlingen poluilla. Nyt on taas paljon ajateltavaa ja muisteltavaa. Eli se nykyhetki silloin ruokapöydässä on nyt muuttunut menneisyydeksi, eikö elämä olekin hassua. Olen myös ajatellut huovuttaa työn alla olevaan sokeiden infokansioon tunnusteltavat kannet ensi viikonloppuna. Voi hyvin. Saaga lähettää rakkaat terveisensä Busigille! Hali, Veera.
Kukkuu, onko täällä ketään!?
Är någon hemma!?
Ohoi! Herätys, vakna! NU! :)
Hei kaik, hej alla, hullo, etc...
Jihuu!
Tässä hihkuu nyt työn orjuudesta (näennäisesti) vapautunut sekatyöläinen. Odotettavissa on paljon epätasaista toimeentulon kokoon rääpimistä ja filosofointia unettomien öiden ohessa, mutta ehkä kaikki on sen väärtiä, ettei tarvitse istua Helsingin toimistolla viikottain.
Minulla on Ahvensaaressakin jonkinlaien netti, watch this space...!
Aion aloittaa oman puutarhablogin, lähetän sen osoitteen kun on syntynyt. Puutarhanhoito on hyvin filosofisia pohdintoja nostattavaa toimintaa, käsillä kun tekee ja välillä vähän miettii matoja, alkaa pian pohdiskella asioita syvällisemmin. Niin! Ettei vaan se kalastus, Klasu!
Haa, no auttoihan se ravistelu! :D
Filosofisista pohdinnoista ja kalastuksesta puheen ollen, niin oiva paikka mietiskelyyn on verkkojen pesu sillä pesuriputkellani! Siinä voi istua tuolilla, paineveden suhina estää kuulemasta ulkopuolisia häiriöääniä ja myös turistit tajuavat, että tuolta ei kannata kysyä juuri nyt mitään! Siinä sitten tehdessä aivokapasiteettia vaatimatonta työtä, niin voi keskittyneesti pohtia vaikka mitä! :D Kannattaa tulla kokeilemaan! (heh, heh, ja samalla saan verkkoni puhtaiksi! ;)
Hei tutut ja tuntemattomat!
Aika ovelaa Klasu, miten selität kuinka ihanaa verkonpuhdistus on - sehän todella kuulostaa jopa houkuttelevalta. Ja kuitenkin haluat itse päästä hommasta eroon! Hahaa, kiinni jäit.
Minäkin voisin alkaa markkinoida elämysmatkoja Ahvensaareen "löydä sisäinen maalinrapsuttajasi" tms.
Viime päivinä on tullut pohdittua elämän ohimenevyyttä ja sitä, miten pienestä elämä on kiinni. Isäni kuoli aivan yllättäen, sydäninfarkti tapahtui lauantaina ja tiistaina hän meni lopullisesti pois, ilman että tuli tajuihinsa välillä. Tässä ollaan pienen loppuperheen kanssa ihmetelty, miten viikko sitten kaikki oli toisin, maailma oli eri. Elämä jatkuu, kova ikävä on, mutta ei auta vaikka miten kiukuttelisi, kun ei isä mistään tule (joskus pienenä vaatimalla vaadin että isä tulee kesken päivän töistä kotiin).
Iloakin on, hän eli normaalia nautittavaa elämää viimeiseen aamuun asti ilman raihnoja, siitä on syytä olla onnellinen.
Hehee, niinpä piru vie jäin! Ja kiusaatkin vielä!!! ;-) Ethän kuitenkaan levittele tätä paljoa, sillä vielä pitäisi löytää huussin ja kanalan tyhjentäjä + puuliiterin täyttäjä! :D
Otan osaa isäsi puolesta! :( Ei ikävälle paljoakaan voi muuta kuin odottaa, että aika laimentaa! Kaikkienhan on lähdettävä joskus ja toisaalta paras tapa on juuri "saappaat jalassa"! Omalle isälleni ei käynnyt sellainen "tuuri", sillä hänen piti odottaa yli 7 vuotta pyörätuolissa ilman puhekykyä. Omaisille ikävä alkoi siinä vaiheessa, kun hän sairastui ja lopullinen lähtö tuntuikin jossain mielessä enemmän helpotukselta... Kuoleman jälkeinen surutyö oli varmaankin täten helpompaa omaisille, mutta kuolevan kannalta parempaa olisi ollut päästä samantien kokonaan pois!
Lohdutushaleja ja kyllä tämä jälelle jäänyt maailmakin alkaa tuntua ajan kuluessa vähemmän epätodelta! :)
Klasu
Kiitos lohdutushaleista.
Kyllä siinä on paljon hyvää siunausta, kun elämä katkeaa yllättäen kesken tavallisen, onnellisen päivän. Voi kun saisi itse lähteä samalla tavalla sitten aikoinaan.
Vai puuliiterin täyttäjä. Jos löydät oikein hyvän, vinkkaatko minullekin. Minusta muuten huussin tyhjennys on ihan kivaa, vaikka sitä ei kai koskaan saisi sanoa missään julkisesti tai edes humalassa.
Hæ Sara!
Hvað segir þú gott? Ertu byrjuð að vinna aftur eftir sumarfriið? Ertu enn í Kumlinge? Hér er haustið komið, frekar kalt og blautt en sammt æðislega mikið af ber upp í Lækjarbotna...
Endilega hafðu samband einhvern tíma, það er ymislegt að frétta. Þangað til, kærar kveðjur frá Janouk og Erna
Post a Comment